Sky Jump -toimiston henkilökunta kertoi, että aiemmin sinä päivänä joku suomalainen oli hypännyt. Tänään junassa joku australialaismies kertoi tavanneensa juuri suomalaisen maailmanympärimatkustajan. Kondyktööri puolestaan sanoi hiljattain jutelleensa jonkun muun uusiseelantilaisen kanssa suomalaisista. Olemme kuulemma hiljaisia ja varautuneita. Sanoin, että totta, sellaisia me olemme.
Viimeinen kohu, joka Suomessa velloi ennen lähtöäni tänne, nousi kirjailija Sofi Oksasen haastattelulausunnoista tanskalaisella tv-kanavalla. Ainakin Aamu- ja Iltalehti luonnehtivat Oksasen puheita suomalaisesta väkivallasta ja masennuksesta kyseenalaiseksi Suomi-kuvan kiillottamiseksi, tai jotain samansisältöistä vähän eri sanoilla.
En ymmärrä, mikä antaa toimittajille syytä olettaa, että Oksasen tehtävä ja lähtökohta vierasmaalaisessa haastattelussa olisi kiillottaa Suomi-kuvaa. Oli miten oli, lupaan etten tällä matkalla syyllisty samaan. En höpise suomalaisuudesta sen enempää kuin kysytään. Jos joku tietää että Suomessa saunotaan, en jatka saagaa Sibeliuksella ja sisulla, vaan mieluummin kysyn jotain kanssakeskustelijan kotimaasta.
Mutta myönnän silti tuntevani lievää irrationaalista ylpeyttä, kun näen täällä jollain Children of Bodom -paidan tai joku suomalaisuudestani kuullut vaatemyyjä tietää sanoa että Helsingissä on varmaan tällä hetkellä aika kylmä tai kun joku muu asiakaspalvelija innostuu siitä että olen samasta maasta kuin Extreme Duudsonit. Niin. Onhan se kiva olla edes jostakin kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No kerro?