Halpa, halvempi.

Olen taloudellisissa vaikeuksissa.

Minulla on vaikeuksia saada matkabudjettiani kulumaan. Kaikki on liian halpaa. Aterioin juuri japanilaisessa ravintolassa täällä Christchurchissa. Söin 16 sushirullaa (oli nälkä!) ja maksoin niistä kuusi dollaria. Sitten palasin hotellihuoneeseeni, jossa minua odotti muun muassa teräväpiirto-tv, jääkaappi, ilmastointi ja keskuspaneeli, jossa mm. herätys ja liitäntä mp3-soittimelleni. Huone on moderni ja siisti ja sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa ja maksaa 69 NZ-dollaria yöltä. Eurohinnan saa, kun jakaa dollarihinnan 2,02:lla. Ja jos joskus pistäydytte Christchurchissa, suosittelen lämpimästä Hotel So -nimistä majapaikkaa.

Tämä on niitä harvoja kertoja, kun olen saanut majoitukseen kulumaan yli 30 euroa/yö. 4‒8 hengen dormeissa petipaikka on maksanut noin 12‒14 euroa. Muutama muu esimerkki:

Päivän Subi (15cm) maksaa 3,90 dollaria. Suomessa se maksaa täsmälleen saman verran ‒ euroina.

Oluttuoppi maksaa noin 4‒6 dollaria.

Käynti yksityisellä lääkäriasemalla kipeää kurkkua näyttämässä maksoi 40 dollaria.

Muutaman kilometrin taksimatka esimerkiksi hostellilta lauttasatamaan maksaa alle 15 dollaria. Liikkeellelähtömaksu on muistaakseni kaksi dollaria.

Litra bensaa maksoi tänään Westportin Caltex-huoltoasemalla 1,1 ja jotain dollaria.

Linja-automatka sieltä Westportista Greymouthin rautatieasemalle maksoi 26 dollaria. Matka kesti reilut kaksi tuntia, johon sisältyi puolen tunnin tauko Punakaikissa kansallispuiston tuntumassa. Bussi- ja junamatkoihin sisältyy täällä myös se, että kuski esitelmöi ohi vilisevistä maisemista. Mutta matkustajista kohtalainen prosentti onkin aina turisteja.

Junamatka eteläsaaren länsirannikolta, sieltä Westportin vanhasta kaivostyöläiskaupungista itärannikolle, siis tänne Christchurchiin, maksoi 39 dollaria ja kesti reilut neljä tuntia.

Juttelin joutessani kondyktöörin kanssa täkäläisestä elintasosta. Elintaso näyttää päällepäin olevan hyvä. Olen koko matkan aikana nähnyt vain muutaman ihmisen kadulla kerjäämässä. He olivat maoreita, ja huomattavan ylipainoisia. Missä muualla kuin Aucklandissa näkee ylipainoisia kerjäläisiä?

Uusiseelantilainen mies työskentelee viikossa keskimäärin 37,9 tuntia ja ansaitsee sen viikon aikana 1 010 dollaria. Nainen tienaa keskimääräisestä 35,6 viikkotyötunnistaan 816 dollaria. Työttömyysprosentti oli viime maaliskuussa 5,0. (Lähde ENZ New Zealand Immigration Guide, http://www.emigratenz.org/.)

Kondyktööri totesi, että näinkin pienessä ja väljään asutussa maassa yhteisöllisyys on ihan eri luokkaa kuin suurvaltojen metropoleissa. Ihmiset pitävät huolta toisistaan, ja siksi heitä ei juuri näe kaduilla.

Varsinkin täällä eteläsaarella asutaan väljästi. Eteläsaari (151 215 km2) on pinta-alaltaan pohjoissaarta (113 729 km2) suurempi, mutta maan 4,4 miljoonasta asukkaasta vain vähän yli miljoona asuu eteläsaarella.

Maaseutua siis riittää, ja siellä riittää siitepölyä. Vietin tänään muutaman minuutin junan avoimella näköalatasanteella, minkä johdosta silmäni turposivat ja kutisivat allergialääkityksestä huolimatta seuraavan tunnin. Allergia on yksi syy sille, että vietän reittini maaseutukylissä mieluiten vain yhden yön ja jatkan matkaa kohti seuraavaa kaupunkia. Asfaltti ja betoni eivät allergisoi, ja muutenkin, pidän isoista kaupungeista.

Täytyy muuten antaa edellisten risujen vastapainoksi ruusuja Kiwi Experiencen väelle, vaikka sainkin ensin toimiston sähköpostista väärää tietoa, että muka ehtisin Kiwin maanantain kyydillä Greymouthin asemalle, josta Christchurchin junani lähtee. Kun sunnuntaiaamuna talsin paikkaan, josta linja-auto oli lähdössä kohti Westportia, bussin liepeillä häärinyt kuski Bods tuli sanomaan, että etpäs muuten ehdikään Kiwi-dösällä huomenna Westportista Greymouthiin (pysyttekö kartalla?). Bods muisti minut joltain aiemmalta pohjoissaaren reitiltä. Niinpä hän soitti bussifirma Intercityyn, selvitti millä niiden bussilla ehdin junaani, varasi minulle matkan ja kirjoitti paperille lähtöpaikan, varausnumeron ja muut tiedot.

Vaikka Uuden-Seelannin palvelu on toisinaan tylyhköä, niin parhaimmillaan se on erittäin ystävällistä ja yksilöllistä. Täysin vierasta asiakasta saatetaan kohdella kuin vanhaa ystävää tai sitä kaikista tärkeintä asiakasta.