Irti hedelmistä ry.

Matkalla Hong Kongista Aucklandiin näin elämäni ensimmäisen propagandavideon ananaksista.

Video ei kertonut pelkästään ananaksen vaaroista vaan hedelmien, vihannesten ja eläinperäisten tuotteiden vaaroista laajasti. Sellaisia jos yrittää salakuljettaa Uuteen-Seelantiin, luvassa on vähintään 200 NZ-dollarin (reilut sata euroa) pikasakot. Videossa näytettiin kiinni synkästi kilahtava sellin ovi havainnollistamaan sitä, että pahimmassa tapauksessa hedelmäkuriireja odottaa vankeustuomio. Koneessa saimme täytettäväksemme kaavakkeen, jossa vakuutamme, että laukuissamme ei ole noita orgaanisia tuotteita.

Tullissa oli hedelmäkoiria. Ihan tosi, kysyin tätä tullimieheltä joka kävelytti sellaisiin virallisiin liiveihin puettua ajokoiraa lentoaseman käytävillä. Ne on koulutettu haistamaan hedelmät. Sitä täällä kai skitsotaan, että hedelmien mukana tulee jotain epäilyttäviä immigrattieliöitä. Nähtävästi täällä on viranomaisten mielestä jo riittävästi Aasian-tulokkaita ‒ sen verran, että joka toinen puoti on jonkun itämaalaisen pitämä, ja jokaista kymmentä englanninkielistä sanaa kohti täällä näkee noin kolme itämaista kirjoitusmerkkiä.

Auckland on hieno paikka, vaikkakin tähän asti on ollut sateista ja harmaata. Enköhän minä vielä ehdi nähdä Uuden-Seelannin auringon. Se on varmasti hienompi kuin teillä siellä, ja se nousee 11 tuntia ennen kuin se nousee teillä. Se aurinko.

Eräs täysijärkisen oloinen suomalainen kertoi, että Uuden-Seelannin dollari on pudonnut euroon verrattuna noin neljänneksen kuluneen vuoden aikana. Yhdellä paikallisella dollarilla saa noin 0,58 euroa. Elintarvikkeiden ja ravintola-aterioiden hinnat näyttävät olevan dollareissa hilkun verran enemmän kuin Suomen hinnat euroissa. Olen muun muassa ostanut pullon uusiseelantilaista viiniä alle kymmenellä dollarilla ja syönyt maittavan sushilounaan 8,5 dollarilla. Pari päivää ennen lähtöä söin Helsingissä vastaavanlaisen sushiaterian ja maksoin siitä mukisematta 16 euroa. Millaista Suomi-kuvaa tämä levittää Uuteen-Seelantiin? Mitä maorit ajattelevat meistä? Nyt hinnat alas siellä!

Saapumispäivä perjantain vietin suurimmaksi osaksi nukkuen. Lauantaina kävin muun muassa Sky Towerissa, eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennuksessa. Sieltä voi hypätä Sky Jumpin eli käsittääkseni benjihypyn 192 metristä. Päätin harkita asiaa esimerkiksi huomiseen tai ylihuomiseen. Jo tornissa sisällä istuessa huimasi ‒ mutta mukavalla tavalla.

Matkan on määrä jatkua tiistaina pohjoiseen kohti Paihia-nimistä paikkaa. Tykätäänköhän Uudessa-Seelannissa paihialaisvitseistä? Yritänpä keksiä muutaman.