Passipaniikki!

Noin vuosi sitten pakkailin kamojani kuukauden Karibian-retkelle. Passini oli yksi viimeisistä pakattavista objekteista. Sen säilytyspaikan piti olla selvä, työhuoneen kirjoituspöydän oikeanpuoleisessa, toiseksi ylimmässä vetolaatikossa.

Passia ei kuitenkaan löytynyt sieltä. Nostelin paperit yksi kerrallaan pois laatikosta, papereiden välissä se varmaan on. Ei löytynyt. Ei se mitään. Se on varmaan jossain muussa vetolaatikossa. Ei löytynyt. Ei se mitään. Se on varmaan jossakin kirjoituspöydän vasemman puoleisista vetolaatikoista. Pengoin ne paperi kerrallaan eikä passia näkynyt.

On puoliyö, lähtö on seuraavana aamuna. Passin on siis parasta löytyä! Ehkä se on työhuoneen kaapeissa tai kirjahyllyssä. Kirjahylly on täynnä kirjoja ja lehtiä, ja kaapit ovat täynnä ties mitä. Se tietää raskasta penkomista.

Ei kun nyt tiedän. Se on varmaan yöpöydän laatikossa, makuuhuoneessa. No eipä ole. Makuuhuoneen kirjahyllyssä? Ei näy pikaisesti skannattuna. No mutta, en ole käyttänyt passia edelliskesän Roskilden-matkan jälkeen. Se on selvästikin matkalaukussa.

Nope. Laukku on tyhjä. Samoin ovat kaikkien festarivaatteiden taskut.

Mitähän jos passia ei löydy? Ehtiikö varhain aamulla saada jostain pikapassin? Asia ei oikein selviä poliisilaitoksen nettisivuilta. Tulen siihen käsitykseen, että nopeimmankin passin saamisessa menee ainakin päivä. En voi soittaa poliisiasemalle ja tarkistaa asiaa, koska kello on yksi tai kaksi yöllä. Voi helvetti. Reissu voi siis kusta tähän. Talveni kohokohta ja valopilkku ovat kiinni yhdestä nahkakantisesta vihkosesta.

Nostelen työhuoneen kirjahyllystä lehdet lattialle, lehti kerrallaan. Kokeilen, onko passi jostain käsittämättömästä syystä jonkin kirjan välissä. Jaa-a. Skannaan kolmen huoneenkorkuisen kaapin hyllyt läpi eikä passia näy. Keittiön kaapit, jääkaappi, astiakaapit, no ei tietenkään. Kylppärin kaappi, pesukoneen alus, pöntön taus, ei jälkeäkään.

Aloitan alusta. Kirjoituspöydän laatikot paperi kerrallaan. Otan laatikot pois, katson sohvien alta, tutkin kaikkien vaatteiden taskut ja kaikki matkalaukkuni. Yöpöytä uudestaan, olkkarin kirjahylly uudestaan, kylppäri uudestaan, parveke? Ei. Ehkäpä tämän aikainen tyttöystäväni on viimeisellä vierailullaan vohkinut passini, koska ei halua minun lähtevän? No ei varmasti ole.

Katson taulujen ja pattereiden takaa. Tutkin kaikki mahdolliset tasot joiden päällä voi olla jotain. Sitten loputkin tasot, kuten kattolamppujen varjostimet. Kylmä hiki pukkaa pintaan. Ei voi käydä näin. Saanko edes rahojani takaisin, kun olen omaa tyhmyyttäni tyrinyt kaiken.

Olen väsymyksestä sekaisin. Asia ei etene näin. Makaan hetken sängyllä ja yritän tyhjentää pääni, nukahtamatta kuitenkaan. Passi on varmasti tässä asunnossa. On jotain, mitä en ole etsinnöissäni keksinyt. Suljen koko passin tietoisuudestani hetkeksi. Ehkäpä alitajuntani kehittää minulle ratkaisun, passi löytyy ja sitten hekotan aamuyöllä itsekseni, että miksen mä tätä heti tajunnut!

Hengittelen syvään. Rentoutan ruumiini jäsen kerrallaan. Sormeni tuntuvat lämpimiltä, painavilta, aivan rennoilta. Tunne leviää ranteisiin, sieltä olkavarteen, hartioihin, kasvoihin, rintaan, selkään, vatsaan, alaselkään, lantioon, reisiin, pohkeisiin, varpaisiin.

Kello on viisi aamulla. Olen siis etsinyt passiani viisi tuntia.

Ei se mitään. Nyt ihan iisisti. Joko se löytyy tai sitten olen seuraavankin kuukauden Suomessa. Suomi on hieno maa. On lottovoitto syntyä Suomeen. Vielä yksi kierros. Aloitan kirjoituspöydän toiseksi ylimmästä laatikosta oikealla. Nostelen paperit sieltä niin, että rypistelen niitä samalla.

Toisen tai kolmannen paperin kohdalla tapahtuu niin, että paperia rypistäessä passini putoaa alempien papereiden päälle.

Tiedättehän, kun ne lentoasemilla lätkivät jotain matkatavaroiden tunnistetarroja passienne kanteen? Niistä jää passin kanteen liimaa. Passini oli liimajäämien avulla kiinnittynyt jonkin paperin alle sen verran jämäkästi, että papereita nostellessani passi nousi mukana.

Heko heko. Miksen mä tätä heti tajunnut!

Arvostin nahkakantista pikku vihkostani enemmän kuin koskaan. Pakkasin loput tavarat, nukuin tunnin onnellisena. Heräsin ja tilasin taksin Helsinki-Vantaalle. Matka sai alkaa.

Myöhemmin kuulin, että lentoasemalta voi saada pikapassin saman tien.

Mutta nyt minulla on uusi passi ilman liimanjäämiä. Tänään pakkaan sen ensimmäisenä.