Olin siis joulun ja uudenvuoden Australiassa. Lensin jouluaatonaattona Sydneyhyn ja kiertelin vähän kaupungilla suomalaisen kaverini kanssa. Aattona tapasin Australiassa asuvan kummitätini ja hänen miehensä ensimmäistä kertaa noin 12 vuoteen. Ajoimme kuusi tuntia pohjoiseen, pieneen rantakylään nimeltä Crescent Head.
Ja Marttihan oli kiva poika. Ja Marjoa, Steveniä, Sipo-tätiä ja Esoa oli myös oikein mukava nähdä. Vietimme Australialaisen joulun, johon kuului lahjojen avaaminen vasta jouluaamuna, sellaiset karkinmuotoiset jouluylläripaketit (minä sain omastani kynsisakset) ja jouluohjelma, jonka eteen Martti oli nähnyt vaivaa mutta josta valitettavasti missasin osan kun en herännyt. Martti oli herännyt jo aamukuudelta nähdäkseen, toiko pukki Nintendo DS -käsipelikonsolin. Ja toihan se DS:n. Joulupöydässä oli ostereita, jättikatkarapuja, australialaista hedelmävanukasta ja muuta hyvää. Joulu oli hieno kokemus ja toi vähän pahan mielen siitä, että olen niin huono ja laiska pitämään sukulaisiini yhteyttä. Yritän muuttua.
Moni on jo tekstitellyt Suomesta, että näkyykö kenguruita. En nähnyt varsinaista kengurua, mutta näin monta wallabia, sellaista pientä wannabe-kengurua. Kai nekin lasketaan.
Näin Brisbanen
ja Melbournen,
ja kuinka vuosikymmen vaihtuu Sydneyssä.
Muutama hajahuomio tältä reilun viikon ekskursiolta.
+ Oostraelian aksentti miellyttää korvaani jostain syystä.
‒ Itärannikolla ei harmi vain näe, kuinka aurinko laskee meren taa.
+ Aurinkoa kuitenkin riitti. Kuumimpina päivinä oli 35 astetta. Ihan sama, onko aamuyö ja meriviima ja sataako kaatamalla ‒ ulkona tarkenee shortseissa ja t-paidassa.
+ Kaikki maailman mukavat saksalaiset ovat ilmeisesti kerääntyneet Melbourneen.
‒ Maassa on kallista Uuteen-Seelantiin verrattuna. Halvempaa kuin Suomessa, mutta silti kallista.
‒ Välimatkat ovat pitkiä. Yhdestä itärannikon kaupungista toiseen on helposti parin‒kolmen päivän ajomatka. Pelkästään Sydneyssä välimatkat hämmentävät härmän urpoa. Eräskin kaupungin hotelli mainosti itseään netissä sillä, että sieltä on keskustaan vain tunnin automatka.
+ Melbournen ilmainen raitiovaunulinja ja ilmaiset kuljetukset biitsille. Lisää ilmaista joukkoliikennettä tähän maailmaan, kiitos.
‒ Australiassa isoveli valvoo ja uhoaa. Jokaisessa kieltomerkissä, jossa kielletään jokin rangaistava asia, kerrotaan maksimirangaistus, niin kuin ei jo muuten täysipäinen ihminen ymmärtäisi omaa kieltään. Maksimirangaistuksesta (yleensä jokin sakkosumma) jokainen voi tahollaan laskea, onko minulla varaa rikkoa kieltoa.
+ Ilmastointi pelaa melkein kaikissa liikennevälineissä ja sisätiloissa. Sisällä ehtii unohtaa, kuinka kuuma ulkona on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No kerro?